Valvontatallenteiden analyysissä keskeinen kysymys on tapahtumien todellinen aikapiste. Kuvaan poltettu aikaleima (OSD) poikkeaa todellisuudessa usein useita minuutteja oikeasta ajasta, sillä erillisten DVR- ja NVR-laitteiden kellot eivät pysy ajassa.
Syynä on laitteiston RTC-kellopiiri. Laitteiden 32,768 kHz:n kideoskillaattorit reagoivat lämpötilamuutoksiin. Tilan lämpötilavaihtelut aiheuttavat 20–50 ppm:n ryömintää, mikä merkitsee 1–2,5 sekunnin päivittäistä aikavirhettä. Muutamassa kuukaudessa virhe kasvaa useiksi minuuteiksi.
Kun laitteet toimivat suljetussa verkossa ilman NTP-aikapalvelinta, kelloja ei korjata automaattisesti myöskään kesä- ja talviajan vaihtuessa.
Aikapoikkeaman laskentamenetelmä
Luotettavan aikajanan muodostaminen edellyttää tarkkaa laskentaa: 1. Atomikelloreferenssin kuvaaminen: Kameran aikaleima tallennetaan samanaikaisesti virallisen UTC-aikalähteen kanssa. 2. Delta-T:n (ΔT) laskeminen: Järjestelmäajan ja todellisen ajan ero määritetään kaavalla $\Delta T = T_{\text{DVR}} - T_{\text{Ref}}$. 3. Ryömintänopeuden korjaus: Pidemmissä tallenteissa ryömintänopeus interpoloidaan tasaisesti koko ajanjaksolle.
Tämä mahdollistaa videotapahtumien tarkan yhdistämisen kulunvalvontalokeihin ja muihin järjestelmätietoihin millisekuntien tarkkuudella.